Ystävä

Vietämme helmikuussa Ystävänpäivää. Wikipedian mukaan ”Ystävyys tarkoittaa kahden tai useamman ihmisen välistä ihmissuhdetta, jota pidetään tuttavuutta läheisempänä”….hm…

Ystävyys on kaunista, silloin kuin se on aitoa. Tosiystävyyttä voi olla aviopuolisoiden kesken, sitä voi esiintyä kavereiden kesken, sitä voi kehittyä työkavereidenkin kesken. Sitä syntyy varmasti vanhusten ja heidän hoitajiensa välillä.

Ystävyyttä ei voi käskeä esiin. Ihmisten välisessä kohtaamisessa ja kanssakäymisessä se joko syntyy tai se ei synny.

Jotkut karttavat läheistä ystävyyttä, koska ovat tulleet petetyiksi läheisissä ihmissuhteissaan tai sitten ovat muuten vain sisimmältään niin arkoja.

Omasta mielestäni minä en ole ollut kovin hyvä ystävä. En varsinkaan niille, jotka ovat minua lähimpänä. Mutta sen sijaan olen saanut kokea ystävyyttä. Ystävyys koskettaa. Se on läheistä sukua rakkaudelle, eli toisesta välittämiselle. Rakkaus koskettaa.

Rakkaus ei tee lähimmäiselleen pahaa. Mutta rakkaus ei tyydy siihen, että se on vain pahaa tekemättä. Rakkaus tekee hyvää oma-aloitteisesti. Sitä kai se tosi ystävyyskin lienee.

Jumalan Sana neuvoo meitä siihen, ettemme pyrkisi tavattoman monien kanssa ystäviksi, mutta että hankkisimme joitakin tosi luotettavia, läheisiä ystäviä. Sananlaskut 18:24 sanoo: ”Häviökseen mies on monien ystävä, mutta on myös ystäviä, veljiäkin uskollisempia”. Vapahtajamme rohkaisee meitä ”tekemään itsellemme ystäviä” (Luuk 16:9) tietäen, että tarvitsemme ystävän rinnallemme. ”Erakoksi on harvat meistä luotu”, on eräs ajattelija lausahtanut.

Niin, aivan ilmeisesti voimme itse olla aktiivisia ja hankkia itsellemme hyvät luotettavat ystävät ympärillemme (!). Siinä varmaan voisimme soveltaa toista Jeesuksen sanaa: ”Ja niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille”.  Eli jos kaipaamme ystävyyttä, lähtekäämme siis liikkeelle tekemään tuttavuutta vaikka naapurin kanssa. Ehkäpä siinä kaksi kaipaavaista kohtaa toisensa.

Älä jää yksin!

:) Petri